Historialliset todisteet Jeesuksen ylösnousemuksen puolesta

Oletko joskus kuullut sanottavan, että ”Jeesus oli vain satua”? Tässä artikkelissa esitetään konkreettinen työkalu apologiasta ja Jeesuksen historiallisuudesta kiinnostuneelle. Voit rakentaa omaa uskoasi niiden avulla tai valmistautua vastaamaan ihmiselle, joka haluaa tietää kristinuskon historiallisuudesta lisää. Useat tutkijat ovat esittäneet Jeesuksen ylösnousemuksesta erilaisia muistisääntöjä tai he ovat jakaneet ylösnousemukseen liittyvän todistusaineiston erilaisiin luokkiin tiettyjen kriteerien valossa. Näitä on esittänyt esimerkiksi varsin populaarit apologit ja tutkijat, kuten Lee Strobel, N.T. Wright, Gary Habermas, Michael Licona tai William Lane Craig. Kullakin on omat tapansa luokitella tapahtumat omiin kategorioihinsa.


Esittelen tässä seitsemän kohtaa, joiden avulla voit tutkia ylösnousemuksen historiallisia perusteita. Kohdat on koottu yhdeksi tiiviiksi listaksi ja lopussa on vielä pieni kuva, jonka voit laittaa talteen muistilapuksi. Näiden kohtien tarkoitus on palvella muistilappuna ja työkaluna, jonka avulla voit sukeltaa syvemmälle jokaisen kohdan taustoihin ja tutkimukseen. Käytän itse lähteenä Gary Habermasin ja Michael Liconan teosta (2004) sekä esimerkiksi William Lane Craigin teoksia. Edellä mainittujen henkilöiden artikkeleita löytyy kattavasti myös netistä. Suomeksikin aiheesta on kirjallisuutta saatavana. Mikä tekee tästä artikkelin listasta mielenkiintoisen, on siinä yhdistetyt useamman edellä mainitun tutkijan argumentit. Yksi kannattaa näistä neljää ja toinen viittä, mutta väliäkö tuolla, jos muistaa yhdenkin argumentin, niin sehän riittää vallan mainiosti. Ja nyt niitä on koottuna tähän seitsemän, joista jokaisen takana on hyviä perusteita! Lista on tiivis ja jokainen kohta ansaitsisi oman artikkelinsa tai kirjansa, mutta tästä pääset alkuun.

Kohta 1: Jeesus kuoli ristillä.

Ensimmäinen kohta on vasta-argumenttina sille väitteelle, että Jeesus ei oikeasti olisi kuollut ristillä vaan ainoastaan ”vale-kuoli” tai oli tajuton tai vastaavaa. On kriittistenkin tutkijoiden toimesta todettu, että Jeesus todella historiallisena tositapahtumana ristiinnaulittiin (G. Habermas, D. Crossan. 49). Ei ole myöskään voitu osoittaa, että kukaan olisi koskaan selvinnyt roomalaisesta ristiinnaulitsemisesta hengissä. Tämä kohta voidaan evankeliumien lisäksi todentaa viidellä Raamatun ulkopuolisella lähteellä (Habermas; lähteet ovat Josefus, Tacitus, Lucian, Mara BarSerapion ja Talmud).

Kohta 2: Jeesus haudattiin Joosef Arimatialaisen hautaan.

Lane Craig on antanut tälle kohdalle useamman hyvän perustelun. Jeesuksen hautaus on mukana varhaisimmissa tekstitraditioissa, kuten ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 15 luvun tunnustuksessa. Tuo tunnustus on ajoitettu kuukausien tai vuosien päähän ristin kuolemasta (D.G. Dunn, Wright jne.). Myös Markuksen evankeliumi käyttää tässä kronologista järjestystä ja osoittaa muutenkin varhaisen lähteen olemassaoloa, jos Markus ajoitetaan varhaisimmaksi evankeliumiksi. Kristittyjen keksintönä olisi erikoista, jos juutalainen korkeimman neuvoston jäsen olisi laitettu ”tarinaan”, vaikka suhde näiden välillä oli jännitteinen. Myöskään mitään kilpailevaa legendaa tai tarinaa ei ole esitetty. Mikäli kerrottu tarina olisi sepustus, niin luultavaa olisi, että myös muita tarinoita olisi kehitetty Jeesuksen ruumiin kohtalosta.

Kohta 3: Hauta oli tyhjä.

Gary Habermas on kehittänyt säännön, jota hän kutsuu ”Minimal facts” -argumentiksi. Sen ajatus on, että tässäkin listassa esillä olevista kohdista hyväksytään todistusvoimaisiksi ainoastaan ne, jotka kaikkien kriittisimpienkin skeptikkotutkijoiden enemmistössä (tai jopa kaikkien mukaan laskettujen tutkijoiden toimesta, esim. Jeesus-seminaarista) hyväksytään tosi väittämiksi. Lisäksi kaikki kohdat voidaan osoittaa tosiksi vahvan todistusaineiston valossa. Tapahtumia voidaan pitää tosina jopa ilman Raamatun todistusta, sen ulkopuolisia lähteitä käyttäen, eli data tapahtumien puolesta on niin vahvasti hyväksyttyä. Näitä kohtia on neljä, jotka ovat varmasti tällä Habermasin listalla: tämän artikkelin kohdat 1, 5, 6 ja 7 ja viides on tyhjä hauta. Tyhjä hauta ei ole hänen mukaansa yhtä hyvä, kuin muut neljä, koska se ei ole aivan yhtä laajasti hyväksytty, mutta sitä tukee kuitenkin vaikuttava enemmistö ja historialliset todisteet ovat sen puolesta vahvat (Habermas, 69). He, jotka eivät hyväksy tätä kohtaa tekevät niin jostain muusta, kuin tieteellisen todistuksen puutteesta! Tätä tyhjän haudan kohtaa tukee erityisesti kolme tekijää:

A. Jerusalem tapahtumien keskipisteenä.

Jeesus ristiinnaulittiin Jerusalemissa ja suurin vastustus uutta kristillistä liikehdintää kohtaan oli juuri Jerusalemissa. Kristittyjen olisi ollut mahdotonta väittää Jeesuksen nousseen haudastaan, jos hauta ei olisi ollut tyhjä ja Jeesuksen ruumis olisi ollut edelleen Jerusalemissa haudattuna.

B. Vastustajien todistus tyhjästä haudasta.

Ei ainoastaan kristityt itse vaan myös heidän ”vihollisensa” juutalaiset väittivät, että ruumis oli hävinnyt ja hauta oli tyhjä. Juutalaiset eivät ottaneet ruumista ja osoittaneet, että ”täällähän tämä on, mitä höpötätte?!” Ei. Vaan ainoa tiedossa oleva väite on se, että he väittivät opetuslasten varastaneen ruumiin. Hauta siis oli tyhjä ja piti keksiä, mihin ruumis hävisi? No syytetään opetuslapsia varkaudesta! Eli vastustajankin todistus kertoo, että hauta oli todella tyhjä.

C. Naisten todistusvoima tapahtumissa

Naisen todistusta ei pidetty juutalaisessa tai roomalaisessa kulttuurissa yhtä vahvana kuin miehen todistusta. Tästä voimme lukea aikalaiskirjoituksia, kuten Josefusta. Naisen todistus saatettiin jopa rinnastaa varkaan todistukseen. (Habermas, Rosh Hashannah). Siis, jos joku haluaisi sepustaa kertomuksen tyhjästä haudasta, hänen ei kannattaisi laittaa tarinan haudalle kahta naista, joiden tehtävänä olisi antaa luotettava todistus näin merkittävästä tapahtumasta.

Vielä näiden Habermasin kohtien lisäksi esim. Craig mainitsee, että myös Markus käyttää lähteenään tätä tietoa ja mainitsee sen erikseen evankeliumissaan. Näin tekee myös varhainen Korinttilaiskirjeen tunnustus Paavalilla. Kertomus ei myöskään sisällä myytin omaisia piirteitä, joita esimerkiksi myöhemmissä apokryfeissä, kuten Pietarin evankeliumissa on tähän narratiiviin lisätty.

Kohta 4: Jeesus ilmestyi useita kertoja useille ihmisille kuolemansa jälkeen.

Tätä kohtaa tukee jälleen ensimmäisen Korinttilaiskirjeen tunnustus, jossa mainitaan Pietari (Keefas), kaksitoista opetuslasta, 500 ihmisen joukko ja Jaakob. Lisäksi eri evankeliumit voidaan katsoa itsenäisiksi todistuksiksi eri ilmestyksistä. Tätä kohtaa tukee myöhemmin ilmennettävät Paavalin ja Jaakobin kääntymykset, joilla katsotaan olevan taustanaan Jeesuksen ilmestykset. Erilaiset joukkohallusinaatio selitykset tai vastaavat psykoosinomaiset tapahtumat eivät vastaa historiallista materiaalia, joka tukee ilmestysten ruumiillista luonnetta.

Kohta 5: Apostolit uskoivat ja tunnustivat ylösnousemuksen ja ilmestykset

Tätä kohtaa tukee jälleen Habermasin (2004, 55) mukaan kolme hyvää seikkaa:

1. Paavali kertoo olleensa yhdessä silminnäkijätodistajien kanssa, jotka kertoivat uskostaan ylösnousemukseen.

2. Varhainen suullinen traditio, joka kiersi seurakunnan ja varhaisen kristinuskon piirissä. Suullinen tunnustus on ollut koossa jo ennen ainuttakaan Uuden Testamentin tekstiä tai muuta kirjallista lähdettä.

3. Kirjallinen traditio, joka kertoo Jeesuksen ilmestyneen apostoleille ristintyön jälkeen.

Data tukee apostolien uskoa ylösnousemukseen, jonka he uskoivat ja tunnustivat. Tämä on yksi ”Minimal facts” argumenttiin hyväksytty kohta. Se on siis todennettavissa myös Raamatun ulkopuolisilla lähteillä. Apostolien tunnustuksesta ylösnousemukseen kertoo Raamatun useiden itsenäisten kirjoituksien lisäksi myös Polykarpos ja Klemens Aleksandrialainen. Apostolien uskosta ja antautumisesta kärsimykseen ja marttyyrikuolemaan kertoo seitsemän antiikin ajan lähdettä, joista kuusi Raamatun ulkopuolelta. Tässä joukossa mm. kirkkoisiä varhaiselta vuosisadalta. Yhteensä tutkijat hyväksyvät ainakin 11 eri lähdettä, Raamatun kirjoitukset mukaan luettuina, jotka kertovat näistä tapahtumista!

Kohta 6: Kristittyjen entinen vainoaja Paavali kääntyi kristityksi.

Tämäkin kohta on jälleen ”Minimal facts” kelpoinen, eli hyvin vahvasti todennettu. Paavali oli ennen ollut kristittyjen vainoaja ja nyt kääntyy itse kristityksi. Hän ei käänny ainoastaan kuullun saarnan ja evankeliumin perusteella vaan henkilökohtaisen kohtaamisen seurauksena Jeesuksen kanssa (vrt. myöhemmin kääntyneet kristityt tai nykypäivän kristityt). Hänen kääntymisestään kertoo Raamatun lähteet sekä suullinen tieto, joka oli kiirinyt esimerkiksi Galatiaan. Lisäksi hänen kärsimyksestään ja marttyyrikuolemasta kertoo Raamatun lähteiden lisäksi viisi ulkopuolista lähdettä, kuten Tertullianus, Polycarpos tai Eusebioksella säilyneet lainaukset jo kadonneista kirjeistä.

Kohta 7: Entinen skeptikko Jeesuksen veli Jaakob kääntyi kristityksi.

Jälleen ”Minimal facts” kohta, siis hyvin vahvasti tuettu tapahtuma. Raamatun mukaan Jaakob oli Jeesuksen eläessä perheensä kanssa epäuskoinen Jeesusta kohtaan. Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä olevassa tunnustuksessa mainitaan erityisesti ilmestys Jaakobille. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Jaakobista kerrotaan, että hänestä tuli seurakunnan johtava henkilö ja arvostettu kristitty. Hänen marttyyrikuolemansa on taltioitu useissa sekä kristityissä, että ei-kristityissä lähteissä.

Lopuksi

Meillä on siis seitsemän vahvasti todennettua tapahtumaa, jotka täytyisi jotenkin selittää. Mikä selittää parhaiten nämä kaikki tapahtumat? Vastaus on, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Tapahtumia selittävää tekijää voidaan arvioida eri kriteerein ja näin löytää paras selitys. Tällä tavalla verrattuna muut mahdolliset selitykset eivät ole yhtä hyviä, kuin historiallinen ylösnousemus. Craig listaa useita eri tekijöitä, joiden perusteella selitystä arvioidaan: Selitysala, selitysvoima, uskottavuus, keinotekoisuuden vähyys, yleisesti tunnettujen käsitysten seuraaminen jne. (In Guard 2012, 252; C. Behan McCullagh). Emme pyri osoittamaan mitään muuta, eikä siihen ole tarvettakaan. Moni yksityiskohta esimerkiksi Jeesuksen ylösnousseesta ruumiista on meille tuntematon. Mutta se ei ole tärkeää, eikä sellaisten asioiden todistaminen ole tarpeenkaan. Historiallisten tosiasioiden valossa Jeesuksen ylösnousemus on paras selitys edellä kuvatuille tapahtumille, jotka ovat historiallisesti luotettavia. Ylösnousemus on useiden tieteellisten kriteerien valossa parempi selitys, kuin mitkään kilpailevat selitykset, joita naturalisti voi esimerkiksi käyttää. Tässä listassa on vain osa argumenteista. Listasta jää vielä pois historiallisesti tärkeitä ja vakuuttavia seikkoja, jotka tukevat kristinuskon historiallisuutta. Esimerkiksi ehtoolliskäytäntö tai pyhäpäivätraditio sekä historian Jeesus -tutkimus laajemminkin. Näillä päästään kuitenkin eteenpäin ja ne palvelevat hyvänä muistilistana kristinuskon historiallisuudesta. Muistamista helpottaa se, että kohdat ovat kronologisessa järjestyksessä. Kolme ensimmäistä liittyvät suoraan ristille ja neljä viimeistä tätä seuranneisiin vaikutuksiin.

-Tuukka Hollo


Kirjallisuus

G. Habermas & M. Licona (2004) The Case for the Resurrection of Jesus. Kregel Publications.

Historian Jeesuksen tutkimuksesta ks. esim. Tom Holmén (2007) Jeesus, WSOY.

Craigin tiivis esitys neljästä kohdasta:

https://www.reasonablefaith.org/writings/popular-writings/jesus-of-nazareth/the-resurrection-of-jesus/

Aikaisemmassa postauksessamme esimerkki yhdestä historiallisesta lähteestä: Kirjastossa


0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
0
Would love your thoughts, please comment.x
()
x