Aikaisemmin käsittelimme artikkelissa Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta. Jatkan tässä artikkelissa historiallisten todisteiden käsittelyä, tai ehkä paremminkin lähteiden ja ajoitusten käsittelyä.


Historiallisen Jeesuksen tutkimusta ei tule sekoittaa ylösnousemuksen tutkimukseen. Se mitä Jeesuksen historiallisuudesta voidaan osoittaa, on eksegeettisen ja historiallisen tieteellisen tutkimuksen alaa. Mitä ylösnousemuksesta voidaan osoittaa, on siinä mielessä eri asia, että tiede ei suoranaisesti pyri tutkimaan ylösnousemusta sinänsä. Sen sijaan tutkimuksessa voidaan etsiä parasta vastausta tietyille historiallisille tapahtumille, jotka kaipaavat selitystä. Näitä tapahtumia esiteltiin seitsemän, tämän aiheen edellisessä kirjoituksessa (Ylösnousemuksen historialliset todisteet). Historian Jeesuksen tutkimuksessa on erilaisia lähteitä, joista merkittävimpinä lähteinä ovat evankeliumien kirjat. Näiden lisäksi on noin kymmenkunta tärkeää lähdettä ensimmäiseltä ja toiselta vuosisadalta (ks. Esim. Tom Holmèn, Jeesus). Näiden valossa päästään kiinni siihen, mitä historiallisena henkilönä vaikuttanut Nasaretin mies, Jeesus teki, sanoi ja teoillaan osoitti.

Jeesuksen ylösnousemus on kuitenkin kristitylle vielä merkittävämpi asia. Mikäli Kristus ei noussut kuolleista ja hauta ei ole tyhjä, voimme sulkea seurakuntien ja kirkkojen ovet! Miten sitten voimme tutkia Raamatun tekstejä ja kristinuskon alkuvaiheiden uskon syntyä? Voisiko Jeesuksen työ olla myytti, joka syntyi vuosikymmenten ja satojen aikana? Onko meillä varhaista tietoa näistä tapahtumista?

Novum Testamentum Graece. Kuva: Tuukka

Varhaiset lähteet

Raamatun lehdiltä löytyy eräs mielenkiintoinen ja historiallisesti tärkeä segmentti, johon kristityn on hyvä tutustua. Tämä jakso on Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 15 luku ja erityisesti sen alusta jakeet 1-7:

“Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut:

että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,

 ja että hänet haudattiin

ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,

 ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.

Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.”

Kyseinen Raamatun perikooppi on tärkeä, sillä sen ajoitus on varsin mielenkiintoinen. Kirjettä pidetään Paavalin autenttisena kirjeenä, eli toisin kuin joistain muista Paavalin kirjeistä, sen kirjoittajasta ei ole suurta kiistaa. Kirjeen nimi on sikäli hämäävä, että tutkijoiden mukaan kirjeitä korinttilaisille on todellisuudessa enemmän, mutta osa kirjeistä on hävinnyt (kolme, neljä, tai jopa enemmän. Esim. DeSilva 2004). Kirje on kirjoitettu noin vuosien 53-57 jKr. välillä. Tämä ensimmäiseksi nimetty kirje on todennäköisesti oikeasti toinen kirje (vrt. 1. Kor. 5:9).

Kyseisen jakson on katsottu sisältävän varhaisen kristillisen uskontunnustuksen piirteet. Tunnustuksen pituudesta on hieman eri näkemyksiä, onko jae viisi viimeinen, vai tulisiko siihen sisällyttää jakeet kuusi ja seitsemänkin? Joka tapauksessa se sisältää suullisen tradition muodon, kuten rytmittäviä sanoja, jotka viittaavat liturgiseen tai tunnustukselliseen käyttöön. Suomennetussa tekstissä ”ja että” -termit, jotka on yllä olevaan katkelmaan tarkoituksella kursivoitu (kreik. kai hoti). Sen kielessä on sanoja, jotka eivät ole Paavalille tyypillisiä ja niissä on havaittavissa aramean- että kreikankielistä alkuperää. Lisäksi Paavali käyttää termejä juutalaisuudesta, jotka viittasivat yleisesti opetuksen saamiseen ja välittämiseen (sain ”parelabon”, välitin ”paredoka”). Näin Paavali korostaa saamaansa tunnustusta, jonka välittää eteenpäin muuttumattomana. Jakeissa ilmenee Jeesuksen messiaanisuus (Kristus) sekä kristinuskon perusteet. Se on jaettu neljään pääteemaan: Kuolemahautausylösnousemusilmestykset.

Paavali oletti kirjoitusajankohtana jo kohdeyleisönsä Korintissa tuntevan aiheen, se ei ollut häneltä tuleva uusi uutinen vaan jo aikaisemmin heille esitelty. Katkelman sisältöä pidetäänkin siis ennen Paavalin kääntymystä muotoutuneena (Pre-Pauline). Eksegeettisesti tekstissä olisi paljon sanottavaa, mutta tutkimme enemmän sen ajoitusta.

Kuvan kaupunki Petra oli nabatealaisten pääkaupunki Aretas IV:n aikana, jolloin Paavalikin oli alueella. Kuva:Pixabay

Milloin tunnustus kehittyi?

Ajoitus on kaikkein mielenkiintoisin osa tämän tekstin tutkimusta. Katsotaan, mitä tapahtumista tiedetään ja muotoillaan tiedoistamme sitten aikajana, joka kertoo tämän suullisen tradition alkuperästä ja ajankohdasta.

Jeesuksen ristiinnaulitseminen ajoitetaan suurin piirtein vuoteen 30 jKr. Paavalin tiedetään kääntyneen kristityksi Damaskokseen johtavalla tiellä, jossa hän kohtasi ylösnousseen kirkastetun Kristuksen. Apostolien tekojen yhdeksäs luku kertoo tästä omana itsenäisenä lähteenään. Galatalaiskirjeestä taasen löydämme tiedon, jonka mukaan Paavali kulki kääntymyksensä jälkeen ensin Damaskoksen kautta Arabian Nabateaan, jossa hän vietti kolme vuotta (Gal. 1:17-18). Tiedämme myös Toisen korinttilaiskirjeen mukaan, että Paavalin Damaskon matkan aikana nabatealaisten kuninkaana oli Aretas (2. Kor 11:32). Aretaksen hallituskausi tunnetaan historian valossa. Paavalin kääntymys on siis näiden tietojen valossa voitu ajoittaa vuosien 32-36 jKr. väliin, kun lasketaan nuo kolme vuotta taaksepäin ja tiedetään milloin Aretaksen hallituskausi loppui. Kolme vuotta Arabian alueella oleskeltuaan, Paavali lähtee sitten Jerusalemiin noin vuosien 35-39 jKr. välissä, kuten Galatalaiskirjeessä kerrotaan.

Jerusalemissa Paavali tapaa Jaakobin ja Pietarin, oleskellen heidän kanssaan 15 päivää (kaksi viikkoa Paavalin, Pietarin ja Jaakobin kanssa. Olisinpa ollut edes kärpäsenä katossa!). Tuolloin hyvin todennäköisesti Paavali sai tiedon välittämästään tunnustuksesta, jonka kirjoittaa saaneensa ja välittäneensä eteenpäin. On toki mahdollista, että Paavali on saanut tunnustuksen sisällön jo heti Damaskossa aikaisemmin. Tästä tutkijat ovat esittäneet erilaisia mielipiteitä, mikä tuon tunnustuksen alkuperä voisi olla. Paavali sai tunnustuksen kuitenkin todennäköisesti suurin piirtein vuoden 35 jKr. tienoilla.

Tästä voidaan huomata, että suullinen tunnustus tapahtumista ja kristillisestä identiteetistä oli siis koossa hyvin varhain! Se oli koossa ennen, kuin Paavali kääntyi kristityksi. Tutkijoiden mukaan tunnustuksen elementit olivat koossa kuukausien tai viimeistään vuosien jälkeen Jeesuksen ristintyöstä. Tämän tunnustavat, jopa ateistit Raamatuntutkijat! Joitain arvioita mainitakseni esim. G. Lüdeman, joka on ateisti raamatuntutkija, arvioi n. 3 vuotta, kristitty N.T. Wright 2-3 vuotta tai J. Dunn n. 6 kuukautta. Vaikka hyväksyisimme kaikista mahdollisista ajoituksista kaikkein pisimmälle johtavat vaihtoehdot, niin silti huomaamme, että legendan syntymiselle ei jää mitenkään riittävän pitkää aikaa! Puhumme ”huonoimmassakin” tapauksessa vuosista, emme edes vuosikymmenistä. Ajoituksissa on huomioitu nyt aika väljä haitari, joka osuu kriittisimpienkin tutkijoiden ajoitukseen. Voi olla, että aivan varhaisimmat luvut ovat lähimpänä totuutta. Toisaalta ristintyökin saattaa ajoittua hieman myöhemmäksi ja edelleen lyhentää ajoituksen haitaria!

Huomaa kuitenkin, että Paavalilla oli julistettavanaan oma ilosanomansa suoraan Jeesukselta heti kääntymyksen ja Damaskoksen tien tapahtumien jälkeen, mutta nyt puhumme erityisesti muotoillusta ”uskontunnustuksesta”, joka oli koossa heti tapahtumien jälkeen.

Mikä on selitys tunnustukselle?

Meillä on siis olemassa hyvin varhaisia lähteitä, jotka kertovat edellisen artikkelin kohdan 5. mukaan, että ”Apostolit uskoivat ja tunnustivat ylösnousemuksen”. Tiedämme tämän kirjallisten lähteiden valossa Raamatun ulkopuolelta sekä käyttämällä Raamatun tekstejä historiallisina lähteinä. Eikä ainoastaan kirjoitetun kirjeen ajoittamisen myötä, vaan myös kirjeiden kertomien tapahtumien ja sisällön perusteella. Suullinen traditio oli koossa jo ennen, kuin yhtäkään Raamattumme kirjoitusta oli kirjoitettu kokoon ja meillä on tästä mielenkiintoista historiallista todistusta tarjolla!

Ihmiset uskoivat:

Että Kristus kuoli.

Että hänet haudattiin.

Että hän nousi kuolleista.

Ja että hän ilmestyi ihmisille kuolemansa jälkeen.

Mikä selittää parhaiten tällaiset tapahtumat ja suullisen sekä kirjallisen tunnustuksen, joka niistä syntyi?

Varhaisimman uskontunnustuksen ajoitus

-Tuukka Hollo


Luettavaksi

David A. DeSilva (2004) An Introduction to the New Testament. IVP.

N.T. Wright (2003) The Resurrection of the Son of God. Fortress Press.

Tom Holmén (2007) Jeesus. WSOY.



5 2 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
0
Would love your thoughts, please comment.x
()
x