Tässä kaksiosaisessa artikkelissa esitellään tieto-oppia eli epistemologiaa ja erityisesti Alvin Plantingan edustamaa mallia. Ensimmäisessä osassa käydään läpi, mitä tarkoittaa Plantingan reformoitu epistemologia. Selvitetään asianmukainen perususkomus ja miten uskonnollinen tieto Jumalasta voidaan laskea tällaiseksi perustavaksi uskomukseksi. Toisessa osassa tutkitaan millaisia haasteita malli kohtaa. Perinteisesti apologia puolustaa Jumalan olemassaoloa erilaisin luonnollisen teologian ja uskonnonfilosofian muodostamin argumentein. Reformoitu epistemologia antaa kuitenkin uskovalle perusteet uskoa ja luottaa Jumalaan ilman ainoatakaan älyllistä argumenttia. Aiheen ymmärtäminen antaa siis mahdollisuuden tarkastella esimerkiksi argumentteja Jumalan olemassaolosta hyvin puolueettomasti, koska uskon ei tarvitse olla perusteltu järjen avulla ollakseen oikeutettua. Mikäli ateisti tai skeptikko haluaa väittää muuta, hän ottaa vähintäänkin suuren todistamisen taakan harteilleen. Miten tämä on mahdollista ja mitä käytännön sovellutuksia sanahirviö ”reformoitu epistemologia” uskovalle antaa?


Tietoteorian taustaa

Alvin Plantinga esittelee reformoidun epistemologian mallia kolmiosaisessa kirjasarjassaan (Warrant: The Current Debate 1993, Warrant and Proper Function 1993 ja Warranted Christian belief 2000). Reformoidun epistemologian vaikuttajina hänen kanssaan pidetään erityisesti nimiä William Alston, George Mavrodes ja Nicholas Wolterstorff. Teorian nimi ”reformoitu epistemologia” on jokseenkin huono, koska se ei juurikaan kuvaa sen sisältöä. Nimi juontaa reformaattori Jean Calviniin, jonka teologisista näkemyksistä tämä tieto-opin suuntaus saa vaikutteensa.

Lyhyt tieto-opillinen tausta on paikallaan, jotta ymmärrämme, mihin reformoitu epistemologia vastaa. Tieto-opissa on pyritty määrittelemään, mitä tieto on. Klassisena tiedon määritelmänä on esitetty jo Platoniin (427 eKr.-347 eKr.) liitetty ”tiedon kolmijako” (tripartite). Platon pyrki erittelemään, mikä tekee tietoa pelkästä uskomuksesta. Tiedon kolmijako tarkoittaa sitä, että tiedoksi voidaan laskea uskomus, joka on tosi ja oikeutettu. Tämä vaatii väitteeltä sen, että siihen tulee uskoa, sen tulee olla totta ja siihen tulee olla oikeutus. Oikeutus syntyy käytännössä siitä, että ihminen omaa hyvät perusteet uskomukselleen (JTB-teoria, justified true belief).

Tälle klassiselle tiedon määritelmälle on kuitenkin esitetty vasta-argumentteja. Tunnetuimpana Edmund Gettierin (1927-) vastaesimerkit. Gettier osoitti, että klassisen tiedon määritelmän kolmijako saattoi täyttyä, vaikka uskomus olikin epätosi. Ajattele tilanne, jossa henkilö aamulla herää, katsoo kelloon ja toteaa sen olevan 8.20. Henkilö tulee uskomukseen, että kello todella on 8.20 ja hänellä on myös hyvät perusteet uskoa näin. Hän on oikeutettu uskomukseensa. Kello on aina toiminut näin ja osoittanut samoihin aikoihin samanlaista aikaa, ei ole syytä epäillä kellon toimivuutta nytkään. Henkilön tietämättä kello on kuitenkin rikki ja sattumalta osoittaa oikeaa aikaa. Henkilöllä on siis oikeutettu tosi uskomus, mutta tätä ei voida laskea tiedoksi vaan hyväksi tuuriksi. Näin yksinkertaisesti on osoitettu, että klassinen tiedon määritelmä ei ole aina riittävä takaamaan tietoa. Ongelma onkin, miten tiedon kriteerit määritellään, jotta tosi uskomus voidaan laskea tiedoksi. Tähän on pyritty antamaan erilaisia vastauksia, joilla tiedon ja oikeutuksen kriteereitä asetetaan.

Kriteerien ongelman lisäksi kysymys on siitä, miten tietoa voidaan ylipäätään saada. Voidaanko aisteihin ja havaintokokemuksiin luottaa, minkä tyyppistä tietoa ylipäätään on olemassa ja lasketaanko moraalista tai uskonnollista tietoa lainkaan tiedoksi. Uskonnollisen tiedon mahdollisuuden osalta kysymys on siitä, voiko olla olemassa tietoa uskonnollisista asioista, kuten Jumalan olemassaolosta. Mikäli tällaisia totuuksia ylipäätään on, niin kuinka voimme tulla tietoisiksi näistä totuuksista? Tällaista tietoa vastaan on esitetty ”evidentialismin haaste”. Tämä haaste tarkoittaa sitä, että uskonnollisen tiedon tueksi olisi pystyttävä esittämän todistusaineistoa ja sen on vieläpä oltava oman uskomusjärjestelmän ulkopuolelta tulevaa. Mikäli haluan osoittaa, että Jumala on olemassa, minun olisi pystyttävä auktorisoimaan tietoni esimerkiksi Raamatun ulkopuolisin lähtein. Raamattua ei haasteen esittäjien mukaan voi pitää luotettavana tiedon lähteenä. Uskonnollisen tiedon suhteen evidentialismi tarkoittaa myös, että usko Jumalaan voi olla rationaalista vain, jos sille on hyvät perusteet eli evidenssit. Reformoitu epistemologia antaa oman vastauksensa näihin kysymyksiin. Lisäksi se osoittaa mikä suhde aistihavainnolla ja tiedolla on, sekä luonnollisena jatkumona osoittaa, että uskonnollinen tieto on mahdollista.

Georgi Dyulgerov Pixabay

Perususkomukset ja foundationalismi

John Locken (1632-1704) ja klassisen foundationalismin mukaan oikeutetun uskomuksen on oltava perususkomus (basic belief) tai päätelty perususkomuksista. Foundationalisti usein lisäksi vaatii, että uskomus on asianmukaisesti perustava, sen tulee olla toimivan kognitiivisen rakenteen muodostama. Tätä Plantinga kutsuu asianmukaisesti perustavaksi uskomukseksi (properly basic belief). Tällainen uskomus on varma ja foundationalisminkin mukaan soveltuva perususkomukseksi. Minulla voi olla vaikkapa perususkomus, että voitan tänään lotossa. Tuo on perususkomus, koska se ei ole päätelty muista argumenteista. Tuo uskomus ei kuitenkaan täytä asianmukaisen uskomuksen kriteereitä. Asianmukainen perususkomus olisi esimerkiksi, että näen puun ikkunasta. Se ei ole minkään päättelyn tuottama vaan puhdas havainto, jolle minulla on hyvät perusteet. Näen puun ja ei ole syytä epäillä havaintoa. Ikkuna on kirkas ja sää on aurinkoinen, havaintoni on siis asianmukaisesti perustava. Vastaavia asianmukaisia perususkomuksia olisivat esimerkiksi “vatsani on täynnä ruokaa”, “vieressäni istuu ystäväni tällä hetkellä” tai “muistan aamulla syöneeni pekonia ja munia”. Nuo ovat asianmukaisia perususkomuksia, joita ei tarvitse tai edes pysty todistamaan muilla propositioilla.

Plantinga kuitenkin osoittaa, että klassinen foundationalismi ei ole kuitenkaan aivan riittävä epistemologinen oikeutuksen teoria, nostaen esiin kaksi kumoajaa mallille:

  1. Se on itsensä kumoava. Se vaatii oikeutukselle perustan perususkomuksessa tai toisissa propositioissa, jotka itse ovat perususkomuksia. Näin ei kuitenkaan ole foundationalismin itsensä kohdalla. Se ei ole itsestään selvä teoria eikä se ole itsessään perususkomus.
  2. Foundationalismin kriteerein, käytännössä mikään uskomuksemme ei voi saavuttaa perususkomuksen kriteereitä. Näin ollen myöskään mikään uskomuksemme ei voi olla luotettava ja meillä olisi teorian kriteerein käytännössä ainoastaan epäoikeutettuja uskomuksia, mikä vaikuttaa liian kriittiseltä.[1]

Syy klassisen foundationalismin kumoamiselle on siinä, että se ei hyväksynyt uskonnollista tietoa perususkomusten joukkoon. Uskonnollisina perususkomuksina Plantinga pitää Jumalan toimintaa ja luonnetta koskevia asioita, joita voimme kokea ja tuntea, kuten ”Jumala rakastaa minua”. Näistä havainnoista sitten seuraa loogisesti yhteys, jonka perusteella myös usko Jumalan olemassaoloon on välittömän hengellisen kokemuksen synnyttämää. Näin ollen voimme käytännössä puhua Jumalan olemassaolosta perususkomuksena. Sitä ei tarvitse perustella enempää.

Uskomus muodostaa tietoa A/C -mallin avulla

Pelkän oikeutuksen lisäksi Plantinga esittää tiedolle käsitteen ”takuu” (warrant). Takuu on se käsite tai termi, joka lisätään oikeutettuun tosi uskomukseen, jotta saadaan tiedoksi laskettava uskomus. Kaikille ihmisen uskomuksille ei tarvitse esittää ulkoista argumenttia tueksi, kuten klassinen foundationalismi esitti. Esimerkiksi jotkin mentaaliset tilamme eivät tarvitse ulkoista perustetta, ne ovat perususkomuksia. Esimerkiksi kipu, muistikuvani tai omat havaintoni ovat välittömiä aistihavaintoja, minun ei tarvitse perustella niitä muilla propositioilla. Lisäksi on toinen luokka; itsestään selvät totuudet, kuten matemaattiset totuudet. Nämä ovat edelleen asianmukaisesti perustavia uskomuksia.

Kristityn uskoa voidaan kritisoida siitä, että se ei täytä näitä perususkomusten vaatimuksia. Kuitenkin aikaisemmin Plantinga oli osoittanut, että foundationalismi itsessään on epäkoherentti järjestelmä ja näin sen kritiikki ei riitä kumoamaan reformoitua epistemologiaa. Teististä uskomusta voidaan pitää asianmukaisesti perustavana uskomuksena suhteessa oikeutukseen.[2] Näin Plantinga lainaa Lockelta lähtöisin olevaa käsitettä perususkomuksista ja hyödyntää sitä muotoillessaan oikeutuksen ja takuun teismin uskomusjärjestelmälle.

Plantingan mukaan uskomus on taattu, jos uskomus on tuotettu asianmukaisesti toimivien kognitiivisten kykyjen avulla sellaisessa ympäristössä, johon nämä kognitiiviset kyvyt ovat soveltuvat sekä suunnitellut, ja niiden on menestyksekkäästi tarkoitus tuottaa tosia uskomuksia.[3] Tämä on Plantingan mallin ydin tiedon oikeutukselle ja takuulle. Mallissa on siis neljä kohtaa: 1) Asianmukainen toimivuus 2) Oikea ympäristö 3) Tähtäys tosiuskomuksien tuottamiseen 4) Kykyjen luotettavuus. (Tätä kutsutaan reliabilistiseksi malliksi, sen mukaan tieto muodostuu luotettavan prosessin avulla.)

Niinpä Plantinga ei ainoastaan osoita, että usko Jumalaan on oikeutettu vaan hän osoittaa, että teisti myös tietää, että Jumala on olemassa ilman todistusaineistoa, koska uskomus täyttää tiedon määritelmän![4] Tiedollisen takuun kognitiivisille toiminnoille tuo se, että nuo kognitiiviset kyvyt toimivat oikein, kuten Jumala on niiden suunnitellut toimivan. Tämä Plantingan malli vastaa Karl Marxin ja Sigmund Freudin kritiikkiin. Marx esitti, että usko on muodostunut ihmisen väärin toimivien kognitiivisten kykyjen perusteella ja Freud taas väitti, että usko on illuusio, jonka tehtävä on vain auttaa ihmistä pärjäämään pahassa ja kylmässä maailmassa. Se ei olisi totuuteen tähtäävän järjestelmän tuottamaa tietoa.  

Plantinga lainaa sekä Tuomas Akvinolaista, että Jean Calvinia ja kehittää heidän näkemystensä pohjalta mallin, jota kutsuu A/C-malliksi (Akvinolainen/Calvin). Molemmat Akvinolainen sekä Calvin allekirjoittavat näkemyksen, että ihmisellä on olemassa jokin luontainen tieto Jumalasta. Calvin nimeää tämän ”jumala-aistiksi” (sensus divinitatis).[5] Tuo aisti toimii tiedonmuodostusprosessissa. Tuollainen uskomus ei ole seuraus mistään argumentista vaan se syntyy sisältä, kuten muistikuvamme tai välittömät aistihavaintomme.[6] Tämän takia näitä uskomuksia voidaan nimittää perustaviksi. Uskonnollinen uskomus voi olla oikeutettu (justified) ja taattu (warrant), sillä ”sensus divinitatis” on ihmisen kognitiojärjestelmän osa tai yhteisvaikuttaja, joka oikeissa olosuhteissa tuottaa uskomuksia, jotka täyttävät annetut tiedon kriteerit.

Uskonnollinen uskomus perususkomuksena

Plantingalla on reformoidussa epistemologiassa kaksi projektia. Ensimmäinen on ulkopuolinen projekti ja toinen on sisäpuolinen projekti. Ulkopuolinen projekti ottaa kantaa laajemmin käytävään epistemologiseen keskusteluun kristinuskon uskomusjärjestelmästä. Se ei vaadi kristillistä näkökulmaa tai ennakkoasetelmaa, vaan pyrkii ylipäätään osoittamaan, että kristillinen usko ei ole ilman oikeutusta, rationaalisuutta tai takuuta olettamatta, että kristinusko on epätosi. Toinen projekti on kristinuskon sisältäpäin katsova. Se olettaa, että kristinusko on totta ja pyrkii näin osoittamaan kristityn näkökulmasta, miten uskomus saa takuun. Jälkimmäinen on ikään kuin metodologisen naturalismin peilikuva.

Plantinga toteaa, että kristityn uskoa on syytetty epäoikeutetuksi tieto-opin kriteerien valossa. Plantinga erottelee syytökset kahteen luokkaan: de facto ja de jure argumenteiksi. De facto tarkoittaa, että kristinuskon totuus olisi luonteeltaan kokonaan väärä ja ristiriitainen, ilman totuuspohjaa. Perinteisenä de facto argumenttina voidaan pitää esimerkiksi loogista kärsimyksen ja pahuuden ongelmaa. De jure argumentti taasen syyttää uskomusta irrationaaliseksi, epäoikeutetuksi tai epäintellektuaaliseksi, huolimatta sen totuudesta.

Uskonnollinen uskomus ei ole päättelyä jostakin asiantiloista lopputulokseen, vaan se on perususkomus, joka syntyy oikeissa olosuhteissa sisäsyntyisesti sensus divinitatiksen avulla. Uskomus ei ole sattumanvarainen vaan se on perustettu asianmukaisille olosuhteille ja on näin myös asianmukaisesti perustavanlaatuinen (properly basic). Malli vaatii toimiakseen teismin totuuden. Toisin sanoen, on todennäköistä, että malli toimii, mikäli teismi on totta. Tämä taasen osoittaa sen, että yksikään de jure vastalause ei voi toimia ilman de facto vastalausetta.[7] Tämä tarkoittaa sitä, että lopulta on aina tutkittava kristinuskon totuusväittämiä, pelkkä syytös irrationaalisuudesta ei voi osoittaa uskomuksia epäoikeutetuksi. Mikäli teismi on totta, on erittäin todennäköistä, että sillä on tiedollinen takuu.

Lisäksi on mielenkiintoista, että pelkästään kieltämällä tällaisen prosessin olemassaolon ei vielä voida kumota mallia. Tämä johtuu siitä, että se on osin analoginen aistihavaintoihin nähden. Mikäli hyväksytään, että on olemassa ylipäätään mitään tietoa aistihavaintojen perusteella, niin myös Plantingan malli on hyväksyttävä. Siispä ainoastaan väittämällä, että tällaista ominaisuutta ei ole, ei voida kumota reformoitua tieto-oppia.[8] Tiedollinen takuu vaatii, että uskomus on asianmukaisesti toimivan suunnittelumallin mukaan muodostunut. Tämäkään ei edellytä teismin totuutta. Se edellyttää, että uskomuksia tuottava järjestelmä toimii asianmukaisesti, niin kuin sen kuuluu toimia. Teisti sekä skeptikko ajattelee, että ihmisellä on tietty tapa toimia oikein. Tämä on sille ominainen malli, suunnitelma, jonka mukaan ihminen toimii. Toimiessaan oikein ihmisen kognitiivisen prosessin tarkoituksena on tuottaa tosia uskomuksia. Samoin, kuin esimerkiksi sydämen on oikein toimiessaan tarkoitus kierrättää verta – yksinkertaista.

Laajennettu A/C -malli

Plantinga myös laajentaa mallia koskemaan erityisesti kristinuskon totuutta (extended A/C-model). Hän osoittaa, että kristinuskon opetukset kuten kolminaisuus, inkarnaatio ja ylösnousemus voivat olla oikeutettuja ja järkeviä uskomuksia. Tiedollinen prosessi on synnin heikentämä, mutta uudestisyntymän ja uskon avulla korjattu tuottamaan tosia uskomuksia Jumalasta.

Laajennetussa mallissa mukaan tiedonmuodostukseen tulee Pyhä Henki, joka korjaa heikentynyttä jumala-aistia, sekä Raamattu ja usko. Uskomukset täyttävät edelleen tiedolle asetetun määritelmän ollen rationaalisia ja niillä on vakuus, koska ne ovat tuotettu asianmukaisella kognitiivisella prosessilla ja asianmukaisessa kognitiivisessa ympäristössä sellaisen suunnitellun prosessin tuloksena, jonka tehtävä on tähdätä ja tuottaa menestyksekkäästi tosia uskomuksia. Kristinuskosta tulee asianmukaisesti perustavaa ja taattua eikä se ole vastoin tiedollisia velvollisuuksia.

A/C-mallin oli tarkoitus osoittaa ainoastaan teismin totuutta sensus divinitatiksen avulla. Laajennettu A/C-malli eroaa tästä olemalla vielä askelen spesifimpi. Laajennetussakin mallissa ihmisessä on sensus divinitatis, mutta tämän jumala-aistin rinnalle otetaan lisäksi Pyhä Henki, Raamattu ja usko, jotka todistavat erityisesti kristinuskon tiedollisen oikeutuksen puolesta.

Mielenkiintoista on, että kognitiivinen uskontotiede ei ole voinut selittää, miksi ihminen muodostaa uskomuksen juuri tiettyyn uskontoon, vaikka se pyrkii redusoimaan uskomukset deterministisesti kognitiiviseen rakenteeseen.[9] Havainto tukee laajennettua mallia. Laajennettu malli vaatii kuitenkin erityisen ilmoituksen, jotta se voi toimia.

Seuraavassa osassa käydään läpi mallin ongelmakohtia ja argumentteja sitä vastaan sekä niiden mahdollisia selityksiä.

-Tuukka Hollo


Ensimmäisessä osassa on esitelty seuraavia olennaisia asioita:

  • Asianmukainen perususkomus (properly basic belief).
  • De facto vastalauseet, eli vastalauseet, joiden mukaan kristinusko on kokonaan epätotta.
  • De jure vastalauseet, joiden mukaan uskoa syytetään irrationaaliseksi, huolimatta sen totuudesta.
  • Plantingan tiedon määritelmä: uskomus on taattu, jos uskomus on tuotettu asianmukaisesti toimivien kognitiivisten kykyjen avulla sellaisessa ympäristössä, johon nämä kognitiiviset kyvyt ovat soveltuvat sekä suunnitellut, ja niiden on menestyksekkäästi tarkoitus tuottaa tosia uskomuksia
  • Sensus divinitatis, eli jumala-aisti.
  • A/C -malli, joka johtaa jumala-aistin avulla oikeutettuun ja taattuun tietoon Jumalan olemassaolosta.
  • Laajennettu A/C -malli, joka johtaa jumala-aistin, Pyhän Hengen, Raamatun ja uskon avulla oikeutettuun ja taattuun tietoon kristinuskon totuudesta.

[1] Plantinga 2000, 83-88, sekä 2015

[2] Plantinga 2015, 36

[3] Plantinga 2015, 28 “a belief has warrant for a person S only if that belief is produced in S by cognitive faculties functioning properly (subject to no dysfunction) in a cognitive environment that is appropriate for S’s kind of cognitive faculties, according to a design plan that is successfully aimed at truth.”

[4] Moreland & Craig 2017, 148

[5] Calvin 1536-1559 Institutes

[6] Plantinga 2015, 36; Calvin 1536-1559 Institutes, 32-34

[7] Plantinga 2015

[8] Pritchard 2014, 139

[9] Leech & Visala 2011, 59

Kirjallisuus

Plantinga, Alvin (2015) Knowledge and Christian Belief. Wm. B. Eerdmans Publishing Co. Cambridge.

Plantinga, Alvin (2000) Warranted Christian Belief. Oxford University Press, Oxford.

Pritchard, Duncan (2014) What is thing called Knowledge? 3rd edition. Routledge, USA.

Leech, David & Visala, Aku (2011) The Cognitive Science of Religion. Implications for Theism? Zygon Journal Vol. 46:1, 47–64. DOI: 10.1111/j.1467-9744.2010.01157.x

Launonen, Lari (2015) Kognitiivinen uskontotiede ja Jumalauskon tiedollinen oikeutus. Uskonnonfilosofian Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201506161580

Koistinen, Timo (2001) Usko ja tiedollinen oikeutus. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, Helsinki.

Moon, Andrew (2016) Recent Work in Reformed Epistemology. Julkaisussa Philosophy Compass 11(12) Rutgers University, USA. DOI: 10.1111/phc3.12361.

Moreland, J. P. & Craig, William Lane (2017) Philosophical foundations for a Christian Worldview. 2. Painos. InterVarsity Press, Illinois.

Ilmari Hirvonen käsittelee 2. osaan liittyvää suuren kurpitsan haastetta artikkelissaan: https://www.areiopagi.fi/2018/05/suuren-kurpitsan-paluu/

Artikkelikuva Georgi Dyulgerov Pixabay


5 2 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
0
Would love your thoughts, please comment.x
()
x