Mikäli Jumala loi maailman, niin kuka loi Luojan?

Lukijakysymys

Tämä kysymys on ehkä yksi keskeisimmistä ongelmista, kun tutkitaan apologiaa ja erityisesti kosmologisia argumentteja. Kysymys tunnetaan itse asiassa klassisena paradoksina “Who created the creator?” ja on todella hienoa, että meidän seuraajakunnastamme nousee tällainen kysymys esiin! Ylipäätään teismin ja kristinuskon koherenssi vaatii ehdottomasti tälle kysymykselle vastausta. Monesti sekä ateistit että teistit sortuvat liian helposti erilaisiin ad hoc -selityksiin. Siis selityksiin, jotka kehitetään juuri tiettyä ongelmaa varten ja näin ajatellaan ongelman olevan ratkaistu hieman tekaistulla ”puolustuspuheella”. Näin ei tule tietenkään olla, vaan selityksen tulee olla tietyt kriteerit täyttävä. Sen tulee olla esimerkiksi falsifioitavissa, selitysvoiman tulee olla riittävä, selityksen on oltava riittävän yksinkertainen jne. Nyt käsillä olevaan kysymykseen voitaisiin lähteä vastaamaan kovin monella tavalla. Esitän kuitenkin hyvin yksinkertaisen ajatuksen, jonka ymmärtäminen ei vaadi modaalilogiikan aksioomien tuntemusta tai kausaali-suhteiden hallitsemista eikä se ole pelkästään filosofinen ad hoc keksintö vaan noudattaa pitkää perinnettä ajattelun historiassa ja kristinuskon opetuksessa. Se tunnetaan vähintäänkin varhaiselta antiikin ajalta, aina keskiajalle ja nykypäiviin asti.

’Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä. Minä olen Herra, minä olen tehnyt kaiken. Yksinäni minä pingotin taivaan auki, levitin maan paikoilleen – kuka oli minun kanssani? “Minä olen Herra, eikä toista ole.’”

Jesajan kirja 44:6, 24; 45:18

Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on

Johanneksen evankeliumi 1:3

Raamatun vanhimmista teksteistä aina Uuden testamentin puolelle asti on löydettävissä ajatus Luoja Jumalasta. Jesajan kirjan jakeet voidaan eri teorioiden mukaan ajoittaa vähintäänkin useita satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua kirjatuksi (esim. Deutero-Jesajan reseptiohistoria) ja Johanneksen evankeliumi taasen edustaa kristinuskon alkuvaiheiden hengellistä kuvaa Jumalasta. Myöhemmin keskiajalla syntyi ajatus Jumalallisesta itseolemisesta, englanniksi ”Divine aseity” (latinan sanoista a=from ja se=itself/himself), joka viittaa Jumalaan itseriittävänä olentona (self-dependent/self-sufficient). Vaikka termi onkin “tuore” sen sisältö on kuitenkin tätä ajattelun vanhaa juurta. Jumalan ajateltiin varhaisen ajattelun mukaisesti olevan olento, joka on kaiken muun olemassa olevan alkusyy (cause) ja selitys (reason). Tässä on hyvä huomioida yhteys esimerkiksi podcasteissamme esitettyihin argumentteihin kaiken alkuperästä ja alkusyystä. Filosofiset argumentit käsittelevät juuri näitä kysymyksiä kaikkeuden perimmäisestä olemuksesta. Millaisia olemassaolevia entiteettejä ylipäätään voi olla olemassa ja mitä ne kertovat universumin ja ympäröivän todellisuuden alkuperästä?

Tätä aseity käsitettä voidaan purkaa hieman lisää (sana on hieman hankala kääntää suomeen sillä itseriittoinen tai itseoleva lienee lähimpänä latinan alkuperäistä ajatusta, mutta voinee antaa myös hieman puutteellisen kuvan sen sisällöstä). Maailmankaikkeudessa voidaan yksinkertaistettuna ajatella olevan kahdenlaisia asioita.

  1. Asioita, jotka ovat kontingentteja, eli niiden ei olisi välttämättä oltava olemassa. Pöydät, rakennukset, kasvit tai oikeastaan koko universumi voivat kuvata näitä asioita (tosin voidaan esittää haaste, jonka mukaan universumi on välttämätön asia, mutta toimiiko tuo väite onkin toinen kysymys. Voit lukea siitä lisää esimerkiksi kosmologisten argumenttien blogi-teksteistä).
  2. Asioita, jotka ovat välttämättä olemassa olevia. Jumalan esimerkiksi voidaan katsoa olevan välttämättä olemassa oleva. Samalla tavalla, kuin 2+2 on välttämättä 4. (Tosin myös universaalien, eli esimerkiksi juuri numeroiden olemassaolo voi muodostaa haasteen tälle kysymykselle. Numeroidenkin voidaan katsoa olevan itsessään riippumattomia ja välttämättömiä. Tämä ei kuitenkaan muuta Jumalan luonnetta ja kuten lähes kaikissa filosofiaan liittyvissä kysymyksissä, niin tässäkin voidaan esittää erilaisia tulkintoja, joilla tuo ”ongelma” ratkeaa. Jätetään se kuitenkin suosiolla tulevaisuudessa käsiteltäväksi aiheeksi!)

Mikäli kaikki asiat olisivat kontingentteja päädyttäisiin tilanteeseen, jossa mitään ei olisi välttämättä olemassa ja siitä seuraisi, että mitään ei oikeastaan voisi olla olemassa. Sillä kaikelle kontingentille on syy tai selitys, miksi se on olemassa. Tätä olemme käsitelleet, esimerkiksi Leibnizin kosmologisen argumentin kohdalla esiin otetussa riittävän perusteen periaatteessa eli PSR-käsitteessä (tässä ja tässä). Koko maailma siis riippuu Jumalan olemassaolossa ja mikäli Jumala ei olisi aseity, eli itsessään itselleen riittävä syy, ei mitään olisi olemassa vaan kaikki voisi yhtä hyvin olla olematta! Jumalalle on mahdotonta olla olematta olemassa ja Jumala ei tarvitse välttämättä rinnalleen mitään muuta.

Kuka loi Luojan? Ei kukaan. Jumala on ikuinen ja ikuinen asiantila ei ikinä ala olla olemassa. Se on aina olemassa. Jumala on myös itse itselleen riittävä selitys, jolle ei tarvitse muuta selitystä.

-Tuukka Hollo


5 3 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest
2 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
seppo heinola

Nuo argumentit eivät osoita nimeoman yhteen luojaan, jos voi noine perusteineen olla yksi luoja-jumala voi niitä olla vaikka 5ooo miljardia.

2
0
Would love your thoughts, please comment.x
()
x