Oletko kristitty, joka tuntee olonsa turhautuneeksi ja ontoksi keskusteltuasi sukulaisesi kanssa, joka on piin kova ateisti. Hän nauraa henkilökohtaiselle uskoontulo-todistuksellesi ja Dawkinsia mukaillen kuvailee kristittyjä tekopyhiksi idiooteiksi? Vai oletko kenties skeptikko, joka avoimesti etsii vastausta kysymykseen ”onko Jumala olemassa”?
Kumpaan tahansa ryhmään kuulutkaan sinun pitää lukea se, mitä aion seuraavaksi kertoa.


Mitä apologia tarkoittaa ja mihin sitä tarvitaan?

Apologia on muun muassa Uudessa testamentissa esiintyvä kreikan kielen sana, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa uskon järjellistä puolustamista (samaa sanaa käytettiin tuona aikana oikeuden puolustuspuheenvuorosta ja tarkoittaa yksinkertaisesti puolustusta). Tämä teksti ei ole Raamatun paikkoja siteeraava johdatus apologian eksegetiikkaan, jonka aikana hukutan sinut jakeisiin. Tämä teksti lähestyy apologiaa ja argumentointia yleisluontoisesti. Ensiksi haluan kiinnittää mielesi siihen, mikä on uskon ja järjen rooli kristinuskossa. Ovatko nämä toistensa ”verivihollisia” niinkuin monet kristityt ja vielä useammat ateistit tuntuvat ajattelevan?

Vastoin yleistä harhaluuloa, kristinuskon usko-käsitys ei ole uskoa vastoin parempaa arviota tai uskoa todistusaineistoa vastaan. Kristinuskon usko ei siis ole toiveajattelua tai itsellensä uskottelemista uskomaan johonkin, jonka tiedetään olevan epätotta. Tämä kristillisen uskon järkeen ja perusteisiin vetoava piirre on ollut ilmiselvä jo apostolien aikana, sillä he itse toistuvasti viittaavat teksteissään mm. Jeesuksen ylösnousemuksen todisteisiin kuten esim. tyhjään hautaan, silminnäkijä todistuksiin ja Paavali itse sanoo, että jos ylösnousemus ei ole totta niin kristinusko on vailla perusteita.

En käy tämän tekstin puitteissa vastaamaan, miksi vallalla oleva käsitys kristillisen uskon luonteesta on niin virheellinen ja miksi monet kristityt ovat itsekin alkaneet hyväksyä tämän historiallisesti vailla perustetta olevan käsityksen uskon luonteesta. On kuitenkin todettava, että olivat syyt tähän muutokseen mitkä tahansa, sen seuraukset ovat olleet länsimaisen kulttuurin kannalta katastrofaalisia. Se on ruokkinut ajatusta kristityistä tiedettä ja itsenäistä ajattelua vastustavina herkkäuskoisina hölmöinä, jotka tiukan paikan tullen heiluttavat ”usko”-korttia ja poistuvat paikalta. Tämä edellä mainittu näkemys kristityistä on tietenkin karikatyyri mutta se on saanut paikkansa monien ihmisten mielessä. Tästä johtuen monet kriittisesti ajattelevat ihmiset eivät pidä kristinuskoa vakavasti otettavana maailmankatsomuksena ja näin ollen eivät kohtaa evankeliumia avoimin mielin.

Tämän karikatyyrin juurtuminen julkiseen keskusteluun näkyy kaikkein selvimmin tilanteissa joissa kristitty henkilö osallistuu esimerkiksi TV:ssä paneeli-keskusteluun, häntä pidetään automaattisesti ennakkoluuloisena ja älyllisesti epärehellisenä. Tämän kehitys on johtanut yhä suurempaan etäisyyteen kristillisten seurakuntien ja suomalaisen kulttuurin välillä. Huolestuttavinta tässä on se, että useat ihmiset molemmin puolin pitävät tätä positiivisena ilmiönä. Kristinuskon ja kristittyjen tulisi olla vaikuttamassa kulttuuriin, sillä kulttuurissa on pohjimmiltaan aina kyse arvoista. Jos kulttuurinen (viihde tuotanto, akatemia, politiikka) kenttä ollaan luovutettu sekularisteille (ateistille ym.) niin tulevat sukupolvet kasvatetaan niiden kulttuuristen arvojen (tai arvojen puutteen) mukaisesti.
Tämän seurauksena käsissämme on sukupolvi jolla ei ole objektiivista pohjaa moraalisille arvostelmille tai todellista merkitystä elämälleen.

G.Altmann -Pixabay

Mitä hyötyä on argumenteista?

Useat kristityt suhtautuvat negatiivisesti älylliseen väittelyyn ja argumentointiin. Osittain syynä tähän on monien ajatus siitä, että ateisti on välttämättä älyllisesti epärehellinen eikä uskon esteenä ole todellisia järjellisiä ongelmia. On toki tilanteita ja henkilöitä, kuten esimerkiksi kuuluisa Richard Dawkins, jonka kohdalla tämä selitys vaikuttaa uskottavalta, mutta on myös monia jotka aidosti kamppailevat uskon esteenä olevien kysymysten kanssa. Näitä kysymyksiä voivat olla: ”Miten voi olla olemassa hyvä Jumala, kun maailmassa on niin paljon kärsimystä?”, ”Miten, joku voi olla kristitty ja samaan aikaan uskoa tieteen tekemiin löytöihin?” yms.

Jos jopa kristitty voi ajoittain epäillä kristinuskon totuutta tai Jumalan olemassa oloa, niin lienee ehdottoman selvää, että näin voi olla myös (ja myös usein on) ateistin kohdalla. Meidän tulee Jeesuksen seuraajina kyetä kohtamaan myös epäilijät ja skeptikot, auttaa heidät näkemään kristinuskon totuudet ja poistaa ne esteet, jotka estävät heitä uskomasta niihin. Lisäksi meidän tulee tehdä tämä vakuuttavasti ja älyllisen rehellisyyden vallitessa soveltaen hyvän argumentoinnin sekä loogisen ajattelun periaatteita. Samoja periaatteita, joita Jeesus käytti keskustellessaan fariseusten ja saddukeusten kanssa, osoittaen heidän ajatustensa virheet niille, jotka olivat kuulijoina.

Lisäksi apologialla on toinen tärkeä tehtävä, joka ei liity evankeliointiin. Apologia, eli argumentit Jumalan olemassa olon ja kristillisen uskon puolesta, vahvistaa kristittyjen uskoa epäilyksien keskellä. Kun me ymmärrämme, että meidän uskomme ei ole ristiriidassa järkemme kanssa, voimme tukeutua näihin argumentteihin, kun huomaamme tunteiden ja olosuhteiden järkyttävän uskoamme. Olen itse saanut suurta apua epäilyksien keskellä turvautumalla siihen, minkä tiedän olevan totta tunteiden väittäessä muuta.

Pixabay

Mitä sinä voit tehdä?

Uskon, että jokaisen kristityn olisi hyvä tietää jotakin niistä argumenteista, joilla voimme todistaa kristinuskon totuuden puolesta. Jos joku haastaa uskoamme vaatimalla todisteita sen tueksi, on äärimmäisen hyödyllistä, että emme ole epäloogisilta vaikuttavia henkisiä heittopusseja. Kun luet tällä sivulla julkaistuja artikkeleita uskon, että tulet huomaamaan kuinka vähän tähän loppujen lopuksi tarvitaan. Sinä et tarvitse tutkintoja tai yliopistoopintoja kyetäksesi puolustamaan uskoasi argumentein ja todistein.

Toiseksi haluan tuoda esiin yhden vaaran, joka vaanii kaikkia ihmisiä tasapuolisesti, olivatpa he kristittyjä tai ateisteja. Me ihmiset luonnostamme kammoksumme tietämättömyyttä ja tästä syystä meillä on kiusausta puhua asioista joista emme tiedä. Näin ollen, kun keskustelet mistä asiasta hyvänsä, mutta erityisesti kristinuskon totuudesta, ole nöyrä ja tiedä milloin et tiedä. Jos et ole perehtynyt moderniin kosmologiaan myönnä se, ja mikä tärkeintä, ota selvää. Tämä lähestyminen keskusteluihin etenkin silloin, kun olet erimieltä keskustelukumppanisi kanssa, johtaa oman ajattelusi syventymiseen sekä antaa hyvän kuvan sinusta.

Vielä lopuksi haluan sanoa, että apologian tehtävä on ensisijaisesti auttaa ihmisiä eteenpäin lähemmäs Jumalan tuntemista. Tästä syystä on hyvä muistaa, että meidän tulee kohdata kaikki ihmiset Jumalan kuvaksi luotuina ainutlaatuisina olentoina joiden sielun pelastus on ensisijainen päämäärämme. Tavoite ei ole lynkata toista ihmistä vaikka hän olisikin tietämätön tai vihamielinen. Kristillisen apologian tavoitteena ei ole voittaa
väittelyitä vaan ihmisten sieluja!

-Niko Tiainen



2.7 3 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest
3 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
Harri

Johanneksen evankeliumin 15 luku on aika haastava apologia.fi kannalta. Herra itse on todistava meistä ja pyhä henki on puolustajamme. Apologia.fi ei voi ottaa tehtävää jonka Herra on pidättänyt itsellään?

Tuukka

Hei!
Kiitos todella paljon tästä kommentista!
Kysymys on niin tärkeä, että päätimme vastata siihen kysymyksiä ja vastauksia osiossa:
https://www.apologia.fi/q-a/1-kysymys-voimmeko-tai-saammeko-puolustaa-uskoa
Toivottavasti tämä selventää käsitystä asiasta.
Kiitos vielä valveutuneesta kysymyksestä ja hyvää viikonloppua!

Tuukka

Uusin kommenttisi hävisi näemmä ”bittiavaruuteen”, kun muokkasin uuden kysymyspalstan rakennetta.

Vastaan vielä siihen tämän kysymyksen alle.
On kyllä aivan totta mitä sanoit uskon syntymisestä! Me emme voi ketään uskoon johdattaa, jos Jumala ei armonsa kautta toimi, vedä ja näin uskoa synnytä. Monesti on niinkin, että tietoa on tarpeeksi, mutta ihminen ei silti tahdo suostua Jumalan kutsuun. Silloin ei järjen filosofiakaan paljon auta ja apologiakin on turhaa. Jumalan työtä kaikki siis.

Kiitos tarkennuksesta!
Rukous on tärkeää tämänkin työn puolesta. 🙏

3
0
Would love your thoughts, please comment.x
()
x