Saimme teologian maisteri Pasi Turusen uuden kirjan Kolmiyhteinen Jumala (Kuva ja Sana, 2020) esittelyyn Apologia.fi -sivustolle. Pyysimme kirjaa luettavaksi ja esiteltäväksi tarkoituksella, koska olemme itse kiinnostuneita kolminaisuusopin sisällöstä ja siihen liittyvästä keskustelusta. On mielenkiintoista, että eräs kristinuskon keskeisin opinkappale on monesti ”rivikristitylle” hyvin hankala aihe (jos sellaista ihmisryhmää on olemassakaan Jumalan edessä). Toisaalta on todettava, että aihe on yhtä hankala myös oppineille kristityille ja filosofeille! Suomeksi sanoen, hyvää opetusta kolminaisuusopista on kovin hankala löytää. Eräs pastori kerran totesikin: ”Jehovan todistajat osaavat kolminaisuusopin paremmin, kuin monet seurakunnan kristityt, vaikka eivät sitä edes allekirjoita!” Vaikeana aiheena kolminaisuus ei siis ole apologiankaan kannalta vähäpätöinen. Kristinusko seisoo sen varassa. Vaikeana aiheena tunnetun kolminaisuuden käsittelyyn voi suhtautua niin, että ensin pyrkii löytämään kristinuskon ja Raamatun asettamat rajat, joiden sisällä kolminaisuutta käsittelee. Näin aihe ei muodostu liian hankalaksi. Se, miten kolminaisuus muotoillaan filosofisesti jonkinlaiseen ”nykymuotoon” voidaan ottaa toisena kysymyksenä ja jatkoaskeleena, kunhan ääriviivat ja historia on ensin hallussa. Tähän tarpeeseen Turusen kirja on oivallinen julkaisu ja työkalu kolminaisuusoppiin tutustumiseksi tai sen kertaamiseksi.


Kirjan tavoite

Pasi Turunen on teologian maisteri sekä Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja. Turunen on käsitellyt aikaisemminkin kristinuskon ja Jeesuksen olemukseen liittyviä aiheita kirjoissaan (esimerkiksi teokset Vartiotorni – Valtakunta uudessa valossa, Jumalan Sana ja Uskon puolesta). Pasi Turunen asettaa kirjansa kohdeyleisöksi kaikki tavalliset kristityt ja raamatunlukijat. Kirjassa ei käytetä vaikeaselkoista terminologiaa liikaa, vaan keskitytään olennaisiin käsitteisiin. Hankalia käsitteitä ja alkukielen sanoja avataan ymmärrettävästi. Kolminaisuusoppiin liittyy aina joitain olennaisia kreikan ja latinan sanoja, mutta niiden merkitys käy esille selkeästi. Kirja on siis helppolukuinen ja ymmärrettävä esitys aiheeseen.

Sana ”kolminaisuusoppi”

En aio tässä esittelyssä paljastaa liikaa kirjan sisällöstä, sillä kirja sisältää monia mielenkiintoisia kysymyksiä ja yksityiskohtia, joihin on hyvä perehtyä itsenäisesti. Muutamia poimintoja nostan kuitenkin esiin.

Miksi Raamattu ei esimerkiksi sisällä sanaa ”kolminaisuusoppi” ja onko se tällöin epäraamatullinen? Turunen esittääkin, että ensisijaista on se, mitä Raamattu opettaa, ei se millä sanoilla opetus tapahtuu tai milloin sanat on otettu käyttöön. Kolminaisuus sanana vakiintuu käyttöön 100-200-lukujen aikana. Kirjassa kuitenkin osoitetaan vakuuttavasti, että trinitaarinen usko on ollut kristinuskon ytimessä jo ennen tätä. Eikä kolminaisuusoppi syyllisty triteismiin, eli kolmen jumalan käsitykseen.

Ääriviivat

Kuten mainitsin alussa, on hyvä antaa kolminaisuusopille ääriviivat, joiden sisällä Jumalasta, Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä puhutaan. Turunen antaa tällaiset ääriviivat eri uskontunnustusten avulla:


Kristillisen raamatullisen uskon mukaan on vain

Yksi ainoa Jumala, joka on ikuisesti ollut olemassa

Kolmessa eri persoonassa: Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Ei ole kolmea Jumalaa, vaan yksi.

Jumala ei ole yksi persoona, vaan kolme.

Näiden ääriviivojen mukaan on hyvä rakentaa kolmiyhteistä kristillistä uskoa.

Persoona ja olemus

Kirjassa erotetaan tarkasti persoonan ja olemuksen ero. Varhainen kolminaisuusopillinen kiista nousikin juuri kristologisen kiistan pohjalta. Siitä kysymyksestä, miten Jeesus omisti Jumalan persoonat itsessään. Kirjan selkeä vahvuusalue on vahva Raamattuun nojautuminen. Jeesuksen Jumaluutta esitellään kymmenien olennaisten Raamatun jakeiden avulla. Nämä ovat tärkeitä, sillä niiden tuntemista kysytään, kun esimerkiksi keskustellaan Jehovan todistajien kanssa tai halutaan ymmärtää Raamattua paremmin. Jeesuksen Jumaluutta kartoitetaan myös hänen tekojensa merkityksen kautta sekä Hänestä käytettävien nimien merkityksen avulla. Vanhan testamentin yhteys kristologiaan ja kolminaisuuteen sekä Uuden testamentin kirjoittajien käsitykset aiheesta käyvät vakuuttavasti ilmi. Eräs mielenkiintoisimmista havainnoista oli synoptisten evankeliumien vertailu keskenään erään tietyn jakeen kohdalla. En paljasta jakeen sisältöä enempää, mutta kolminaisuuden ja evankeliumien vertailu nosti esiin mielenkiintoisen havainnon siitä, miten eri evankelistat Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen nimiä käyttivät. Havainto oli Turusellekin ilmeisesti aivan uusi ja ajatuksia herättävä!

Harhaopit ja uskontunnustukset

Kirjassa esitetään kattavasti kolminaisuusopin historiallinen kehitys. Toinen tärkeä asia, kolminaisuuden rajojen hahmottamisen lisäksi, on harhaopit. Harhaoppeja on varhaisen kirkon aikana noussut useita ja niiden sisältöä esitellään tiiviisti olennaisilta osin. Adoptionismi, modalismi, subordinationismi sekä areiolaisuus tulevat lukijalle tutuiksi. Hyvänä lisänä oli vielä näiden harhaoppien nykytilan esittely. Myös patristiselle kirjallisuudelle varhaiskristillisyydessä oli annettu hyvin tilaa. On tärkeää ymmärtää, kuinka kirkkoisät opettivat ja miksi kolminaisuusopin kehitys on ollut niin vaiheikasta. Juuri kirkkoisien ajatusten pohjalta on helppo hahmottaa Nikean vuonna 325 jKr. pidetyn kirkolliskokouksen merkitys. Kiistat areiolaisten ja muiden harhaoppien kanssa johtivat siihen, että oppia jouduttiin muotoilemaan väärien tulkintojen hylkäämiseksi. Varhaisen uskonsäännön (regula fidei) ja uskontunnustusten yhteys trinitaariseen kristinuskoon osoitetaan myös näiden historiallisten lähteiden nojalla. Kirja sivuaakin osittain kirkkohistoriaa, eksegetiikka, dogmatiikkaa ja uskonnonfilosofiaa, mikä on varmasti monille lukijoille mielenkiintoinen sekoitus teologiaa.

Pohdintaa kolminaisuudesta

Suurimpana plussana voitaneen huomioida se, että Turunen on huomioinut kirjassa kaikkien kolminaisuutta kuvaavien analogioiden heikkouden. Tämä on harvinaista, kun halutaan opettaa kolminaisuudesta. Usein on mielekästä esittää kolminaisuudesta jokin esimerkki, jolla kolminaisuuden sisältöä valaistaan. Valitettavasti kuitenkin kaikki analogiat tahtovat sortua jonkinlaisen harhaopin alle. Jääpalat, apilanlehdet tai perhesuhteisiin liittyvät vertaukset eivät tahdo istua ongelmitta kolminaisuusopin sisältöön. Turunen esitteleekin tyypillisimmät vertaukset ja niiden ongelmat, mikä on kirjan ehdoton ansio. Näin lukijakin ymmärtää kielemme rajat ja ei sorru vahingossa harhaoppisiin tulkintoihin.

Erään mielenkiintoisen yksityiskohdan haluan vielä kirjasta nostaa esiin. Seikka koskee kreikankielistä sanaa ”homoousios” eli ”samaa olemusta oleva” ja tämän vastaavaa adjektiivia ”homoiousios”, joka tarkoittaa ”samanlaista olemusta olevaa”. Areiolaiset olisivat hyväksyneet jälkimmäisen, mutta eivät ensimmäistä. Niinpä koko kirkon kolminaisuusoppi olikin kiinni yhdestä i-kirjaimesta! Areiolaisille ei olisi kelvannut se, että Jeesus on yhtä olemusta Isän kanssa, mutta samankaltaista olemusta – se olisi vielä kelvannut.

Kirja antaa yksinkertaisen katsauksen kolminaisuusopin historiaan ja toimii raamatunlukijan käsikirjana kolminaisuuteen. Se tukeutuu erityisen vahvasti Raamattuun ja kuvailee olennaiset asiat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen raamatullisista suhteista. Harhaoppien tunnistaminen antaa käsityksen siitä, mitä ei tule ajatella. Eri uskontunnustusten vaiheet ohjaavat oikealle kristilliselle tielle opin suhteen. Mitään uutta filosofista muotoilua kirjassa ei esitetä, eikä se ota kantaa uudempiin kolminaisuusopin esityksiin, joita uskonnonfilosofiassa on käsitelty. Myöskään kristologian osalta esimerkiksi kaksiluonto-oppiin ja sen vaiheisiin tai eri käsityksiin ei liian syvästi mennä, vaan keskustelu pysyy olennaisilta osin kolminaisuuden ja Raamatun ympärillä, jonka kautta myös kristologiaa käsitellään. Kirjan sisältö tulisi olla mielestäni pääpiirteissään hallussa vähintään seurakuntien opetustehtävissä toimivilla. Lisäksi kolminaisuuden ymmärtäminen voi avata uusia hengellisiä ja käytännöllisiä ulottuvuuksia jokaisen kristityn omaan Jumalasuhteeseen.

-Tuukka Hollo



0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest
4 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
Unto Räsänen

400-luvulla Augustiinuksen lopullisesti muotoilema kolminaisuusoppi on mielestäni täysin epäraamatullinen. Evankeliumeista on helposti löydettävissä kaksinumeroinen luku kohtia, joista selkeästi ilmenee Jeesuksen alisteinen asema Isä-Jumalalle. Tässä vain muutamia esimerkkejä: Jeesus sanoo “Isä on minua suurempi” Joh. 14:28. “..mutta nyt minä menen Hänen luokseen, joka on minut lähettänyt.” Joh.16:5. .. “Poika ei voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän.” ..”Hän sanoi: Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota pois tämä malja minulta. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun. Mark. 14:36, jne…Pyhä Henki onkin sitten sanaton yhtiökumppani kolminaisuudessa. Hän on kuin juoksupoika, jota käskee Isän lisäksi myös Poika.

Unto Räsänen

Hei, olen odotellut, että Pasi Turunen tai joku muu sanoisi jotain kolminaisuuskommenttini johdosta, mutta kovin on ollut hiljaista. t.Unto Räsänen

Unto Räsänen

Terve Tuukka!
“Kyse on siitä, miten Jeesuksen katsotaan näkevän itsensä ja asemansa Jumalan Poikana, messiaana.”
Juuri näin! Jeesus näki itsensä Jumalan Poikana ja Messiaana. Tämän voi päätellä mm. siitä, kun hän näki profeettojen todistaneen itsestään. Korkeasta itsetietoisuudestaan huolimatta Jeesuksella oli nöyryyttä myöntää alisteisuutensa ja rajallisuutensa Isään nähden! Mihin siis perustuu kolminaisuusoppi?
Ps. Mielelläni lukisin Pasi Turusen kirjan, mutta jos se onkin “puuta-heinää”, niin ei viitsisi euroja silloin tuhlata.
Terveisin Unto

4
0
Would love your thoughts, please comment.x
()
x